Viheralueiden puuvartiset kasvit.

(metsä)vaahtera- Acer platanoides

Vaahteran parhaita tuntomerkkejä ovat isot 3- tai 5-halkioiset lehdet. Vaahtera kasvaa 10–20 metriä korkeaksi. Latvus on leveän puolipallomainen. Vaahtera on nopeakasvuinen puu. Vaahtera kukkii ennen lehtimistään keltaisin kukin. Liuskaiset lehdet värittyvät syksyllä keltaisiksi tai oranssinvärisiksi, joillakin jalostetuilla lajikkeilla jopa hehkuvan punaisiksi. Runko on nuorena ruskeanharmaa ja sileä, vanhempana se muuttuu tummanharmaaksi ja kapeauurteiseksi. Juuristo on tiheä, epäsäännöllinen paalujuuri jakautuu jo lähellä tyveä useaksi sivujuureksi ja pinnanmyötäisiä vaakajuuria on erittäin vähän.

lähikuva lehdestä:

koristearonia- Aronia x prunifolia

Koristearonia (Aronia × prunifolia) on koristepensas. Se kasvaa pari metriä korkeaksi. Kasvupaikaksi sopii parhaiten aurinkoinen tai puolivarjoinen paikka ja laji menestyy lähes koko Suomessa. Pensas kukkii alkukesällä valkoisin kukin. Lehdet saavat syksyllä voimakkaan punaisen värin. Mustat parkkihappoa sisältävät marjat ovat syötäviä. Pensas ei kuki eikä tuota marjoja leikkausvuonna.

lähikuva lehdestä

pensashanhikki-Dasiphora Fruticosa

lähikuva

Pensashanhikki (Dasiphora fruticosa, syn. Potentilla fruticosa, syn. Dasiphora floribunda) on puuvartinen, pensasmainen ruusukasvi. Suomessa sitä kasvaa puistoissa ja tienlaitamilla istutettuna. Siinä on keltaiset kukat, joissa on viisi terälehteä. Lajista on kuitenkin jalostettu erilaisia lajikkeita, joissa on eriväriset kukat. Sen lehdet ovat vihreitä ja soikionmuotoisia.

(lehto)saarni- Fraxinus excelsior

Saarni voi Suomessa kasvaa 20-metriseksi puuksi. Saarnen kaarna on harmaa ja uurteinen, ja oksat ovat jäykkiä ja sojottavat usein viistosti ylöspäin. Saarni on erittäin runsaskukkainen ja sillä on suuret parilehdykkäiset lehdet. Siemen on pitkä ja siivekäs. Saarni kukkii keväällä ennen lehtien ilmestymistä. Lajin tunnistaa helposti lehdettömänäkin sen suurista ja mustista silmuista.

(metsä)tammi-Quercus robur

Täysikasvuisen metsätammen rungon kaarna on syväuurteinen ja väriltään tummanruskea. Vahvat, pitkät haarat ovat yläviistoon ja sivulle siirottavia. Latvus on kupumainen. Kuluvan kesän kasvainranka on tavallisesti kalju. Lehtisilmut ovat pieniä. Nahkeahkot lehdet ovat kierteisesti ja korvakkeettomia. Lehtiruoti on tavallisesti 2–8 mm pitkä. Pariliuskainen lehtilapa on 10–15 cm pitkä, vastapuikea, tavallisesti herttatyvinen ja yleensä vain nuorena alta karvainen. Lehdet levenevät tyvestä kärkeen voimakkaammin kuin toisella yleisellä eurooppalaisella tammilajilla,talvitammella (Q. petraea). Lehden liuskat ovat ehytlaitaisia, pyöreä- ja tylppäkärkisiä. Lehtilavan suonet ulottuvat sekä liuskojen kärkiin että niiden välisiin loviin. Hedekukinto on riippuva, monikukkainen norkko, emikukinto on pysty, 2–4-kukkainen norkko. Kukat ovat yksineuvoisia ja pieniä, kukan kehä on vähäinen. Suomessa metsätammi kukkii myöhään kevällä touko-kesäkuussa. Hedelmä on maljamaisen kehdon ympäröimä kova, 2–3 cm pitkä pähkinä eli terho. Kukintoperä on hedelmien kypsyttyä aina selvästi lehtiruotia pitempi, jopa 6 cm pitkä. Pähkinät kypsyvät kukintavuonna.

Metsätammen ruskaväri on pääosin keltainen, tai vaatimattoman kellanruskea. Tammenterhot ovat kypsiä eteläisen Suomen oloissa syyskuun lopulla, samaan aikaan ruskan kanssa. Puu pudottaa lehtensä talveksi, mutta, ruskeat, kuolleet lehdet pysyvät nuorissa puissa usein kevääseen saakka. Suurilla puilla lehdet tuntuvat varisevan herkemmin.

kurtturuusu-Rosa rugosa 

Kurtturuusu on monivuotinen pensas. Siitä tulee tiheäkasvuinen ja yleensä 1–1,5 metriä korkea. Lehdet ovat yksi lajin parhaista tuntomerkeistä. Ne ovat kiiltäviä, kurttuisia, karheita ja väriltään tummahkon vihreitä. Syksyisin väri vaihtuu keltaiseksi. Oksat ovat paksuja ja niissä on piikkejä tiheässä, tiheämmin kuin monilla muilla ruusulajeilla.

tuoksuvatukka-Rubus odoratus 

Tuoksuvatukka (Rubus odoratus) on vaaleanpunakukkainen vadelman sukuinen kasvi, jota kasvatetaan koristekasvina. Se on alun perin kotoisin Pohjois-Amerikasta. Tuoksuvatukan korkeus on 1–2,5 metriä. Se kukkii toisen vuoden versoista heinä-elokuussa. Kukat ovat kooltaan 3–4 cm. Lehdet ovat suuret, ja niistä muodostuu hyvä näkösuoja, ja siksi tuoksuvatukkaa käytetään yleisesti aidanteena. Se viihtyy puolivarjossa ja auringossa. Suomessa laji menestyy kasvuvyöhykkeillä I - VII.

norjanangervo- Spiraea Grefsheim

Norjanangervo on 1–1,5 metriä korkeaksi kasvava tiheä- ja ohutversoinen pensas. Harmaanvihreät lehdet ovat kapean soikeita ja pehmeäkarvaisia. Lehtien laidat ovat ehyitä tai kärkiosista terävähampaisia. Kukinto on edellisvuoden verson päällä oleva sarja, jossa on pieniä valkoisia kukkia runsaasti.

puistolehmus-Tilia x vulgaris

Puistolehmus muistuttaa paljon metsälehmusta, mutta sen erottaa siitä parhaiten muhkuraisella rungollaan, joka vesoo runsaasti. Kukinnot ovat nuokkuvia, ja niissä on 5–10 kukkaa, jotka ovat kaksineuvoisia. Puu kasvaa normaalisti 15–35 metriä korkeaksi, mutta hyvällä paikalla se voi saavuttaa yli 40 metrin korkeuden ja alhaalta kahden metrin ympärysmitan. Lehdet ovat samankaltaisia kuin metsälehmuksella, mutta niiden lehtilavat ovat alta vaaleanvihreät. Pituutta lehdillä on 6–15 cm ja leveyttä 6–12 cm. Hedelmä on kuiva, pähkinänkaltainen ja halkaisijaltaan noin 8 mm.

vuorijalava-Ulmus glabra 

Suomessa vuorijalava kasvaa tavallisesti 15–25 metrin mittaiseksi. Puu muodostaa vankan paalujuuren ja sen ympärille laajan pintajuuriston, mutta juurivesoja ei muodostu. Runko säilyy melko pitkään pinnaltaan sileänä, mutta vanhoihin yksilöihin muodostuu verkkomaisesti halkeilevaa harmaanruskeaa rosokoornaa. Oksat ovat vankkoja, yläviistoja ja latvus leveän suppilomainen. Kuluvan kesän oksien kasvainranka on tavallisesti karvainen. Lehtisilmut ovat lähes pallomaisia, tylppiä ja väriltään tummia. Harmahtavan tai sinertävän vihreät lehdet ovat väriltään tummempia kuin useimpien muiden Suomessa tavattavien puiden lehdet. Lehdet sijaitsevat oksissa kierteisesti ja ne ovat korvakkeettomia ja lyhytruotisia. Lehtilapa on 10–18 cm pitkä, vastapuikea, laidoilta toissahainen, tyvestä vähän epämukainen, kärjestä hyvin pitkäsuippuinen ja joskus heikosti kolmiliuskainen. Lehdet ovat päältä karheita, alta suonihangoista tiheäkarvaisia ja muualta harvakarvaisia. Suonipareja on 13–20, sivusuonet ovat kaksihaaraisia.             lähde: wikipedia